|
Turun Kirjastosilta |
22.11.2019 kuljin Aurajoen rantaa. Turun Kirjastosilta
oli valaistu punaiseksi. Luin ohimennen kirjoituksen 22q11-oireyhtymistä
ja ahdistuin vahvasti. Miksi näistä pitää tiedottaa, koska jo pelkkä tieto harvinaissairauksista
ahdistaa?
Pelkkä tieto ahdistaa. Se jättää yksin pelottavan
nykyhetken ja tulevaisuuden kanssa. Tiedon rinnalle on elintärkeää saada
vertainen. Hän, joka on saman oireyhtymän kanssa jo elänyt, pysynyt pinnalla ja
vertaistuen voimalla kykenevä vielä tukemaan sinuakin. Vertaistukija tuo
toiselle Toivoa.
|
Isoäiti ja lapsenlapsi |
Me oltiin se vuosi eletty vauvakuplassa. Pelon, ilon,
väsymyksen ja epätietoisuuden kanssa. Epätietoisuus tuo elämään stressiä ja
turhaa kuormitusta. Epätietoisuus laittaa etsimään neulaa heinäsuovasta sitä
löytämättä. Epätietoisuus estää löytämästä apua. Sen takia
harvinaissairauksista pitää tiedottaa. Tieto auttaa varhaisessa
diagnostiikassa. Varhainen diagnoosi tuo avun, hoidon ja vertaistuen
äärelle.
Vuotta myöhemmin oli jälleen marraskuu.
Inhokkikuukauteni. Olin juuri liittynyt 22q11 Finlandin perhejäseneksi.
Kävelin tietoisesti Kirjastosillalle ja tein päivityksen someen siinä
seistessäni. Lapsenlapsellani on 22q11.2-deleetio-oireyhtymä.
Kaksi viikkoa diagnoosin saaminen helpotti. Sitten
iski pelot. Sain lähetteen kuntoutuspsykoterapiaan, jonka viimeinen jakso
käynnistyy tänä syksynä, viidennen kansainvälisen punaisten valojen
22q11-oireyhtymien näkyvyyspäivänä. Terapian rinnalla minua on kuntouttanut
22q11- yhteisö - somessa ja livenä. Isoäitinä minulla on aikaa osallistua 22q11
Finland -yhdistyksen hallituksen toimintaan, minut on koulutettu Harso ry:n
kautta kokemustoimijaksi, Toivo-vertaistukijaksi ja
vertaistukipienryhmän vetäjäksi. Minä saan olla mukana päivittämässä
Harson HarviNaiset -sometilillä harvinaissairaan läheisen
näkökulmasta, kesällä olin mukana 22q11 Finlandin SuomiAreenan paneelissa.
Nyt olen mukana myös Toivo-vertaistukisovelluksessa vapaaehtoisena.
|
Koulutettu vertaistukija ja pienryhmäohjaaja Saara Suvitie |
Kaikkeen tähän toimintaan lähdin mukaan,
sillä vertaistukija otti minuun yhteyttä, kun liityin
potilasyhdistykseemme. Hän halusi auttaa minua, tukea ja kuunnella. Minua
itketti ja liikutti. Minulle vieras ihminen kokee henkilökohtaisesti tärkeäksi
sen, etten minä mene rikki omassa elämässäni, vaan jaksan pysyä kasassa.
Voiko mikään lisätä uskoa ihmisyyden hyviin puoliin enempää? Ei ainakaan omalla
kohdallani.
On uskomatonta, mitä yksi ihminen voi saada aikaan
koko yhteisön hyväksi omalla vapaaehtoisella panoksellaan sen asian puolesta,
joka itselle on tärkeä ja lähellä sydäntä. Oma lapsi, oma perhe ja taistelu sen
puolesta, että maailmalla on tietoa tunnistaa ja hoitaa harvinaissairauksia,
joita Suomessa ei perusterveydenhuollossa tunnisteta, koska tieto puuttuu.
22q11-oireyhtymät ovat yleisiä harvinaissairauksia.
Oireyhtymää voi epäillä helposti heti syntymän jälkeen, jos oireyhtymä tulee
Suomessa perusterveydenhuollossa yhtä tunnetuksi kuin esim. Downin
syndroomakin on. Helppoa, sillä tuo tieto on jo maailmalla ja
yliopistosairaaloiden harvinaisyksiköissä. Siirretään se Suomessa myös
perusterveydenhuoltoon! Ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, sillä se on jo
keksitty. Suomessa ei ole ammatillista lääketieteellistä tahoa, jolle tuon
tiedon siirtämisen voisi suoraan osoittaa. Siksi kansainvälistä
lääketieteellistä tutkittua tietoa käännetään suomeksi ja ylläpidetään
ajantasaista tietoa somessa vapaaehtoisten yhdistysaktiivien voimin.
Uskomatonta, mutta totta.
|
Lapsenlapsi ja isoäiti |
Vertaistuki ja yhdistysten toiminta on meille
oireyhtymäpotilaan ydinperheen ulkopuolisille läheisille ainut tapa saada
tietoa ja apua itsellemme. Emme onneksi ole vain perheen tiedon varassa, sillä
heillä on päävastuu huolehtia omasta jaksamisestaan - ei meidän muiden.
Vertaistuki pitää meidät isovanhemmat huoltovarmuudessa kestävinä, jotta omat
paukkumme riittävät tukemaan lapsiamme ja lapsenlapsiamme.
Vertaistuki on yksi ihmisyyden hienoimpia
ilmenemismuotoja. Saa olla joku jollekin. Saa tuntea itsensä tärkeäksi. Saa
tuntea, että se mikä on ollut omassa elämässä koskettavaa ja hajottavaa voi
kääntyä vahvuudeksi. Vertaistuki auttaa kuulumaan isompaan yhteisöön ja saa
tuntea oman tehtävänsä yhteiskunnassa merkittäväksi. Vertaistukitoiminta lisää
hyvinvointia ja hoitaa mielenterveyttä.
Osallistuin viime joulukuussa Harson 10 vuotisjuhlan
punaisen maton gaalaan. Hieno tilaisuus jännitti. En ole hienojen juhlien
viettäjä. Juhlien kautta moni somesta tuttu oireyhtymäystävä - vertainen
- tuli näkyväksi livenä, se auttoi tiivistämään yhteisöllisyyden tunnetta.
On tärkeää saada some-kirjoitusten ja Teams-tapaamisten rinnalle
vertaistapaamisia, kummitoimintaa, kiusaamisen estämisen kampanjoita ja ihan
oikeaa ystävyyttä. Pikkuhiljaa. Tieto siitä, että te kaikki harvinaiset olette
olemassa, on tärkeää meille, toinen toisillemme ja yhteiskunnalle,
terveydenhuollolle, varhaiskasvatukselle ja kouluille ja työelämälle. Suomi on
yhteiskunta, jossa harvinaissairauksien hoidossa tieto ja vertaistuki yhdessä
ovat avain diagnoosin ymmärtämiseen ja parempaan hoitotasa-arvoon.
22q11-oireyhtymien kansainvälistä näkyvyyskuukautta vietetään marraskuun ajan.
Varsinainen näkyvyyspäivä, jolloin punaiset valot syttyvät julkisrakennuksiin,
on 22.11.
Saara Suvitie
Harvinaisen tärkeä isovanhempi
22q11Finland
info@22q11finland.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti