Martalla oli ensimmäinen hammastarkastus Kuhmon hammashoitolalla 1 vuoden ikäisenä. Martta oli jo silloin pelokas näyttämään suutaan hammashoitajalle. Hampaita ei saatu silloin kunnolla tarkastettua.
Martan ollessa noin puolentoistavuoden ikäinen huomasimme
Martan kulmahampaassa todella ison ruskean läntin, joka myöhemmin paljastui
kiillevaurioksi ja sitä myöten reiäksi.
2-vuotishammastarkastuksessa Marttaa pelotti edelleen
todella paljon. Hampaat saatiin kovin huonosti katsottua silloinkin.
Kiillevaurioita oli tullut siihen mennessä jo muutama lisää, mutta koska ne eivät
vaivanneet, niille ei tehty mitään.
Seuraava kontrolli oli meillä neljän vuoden iässä sen
vuoksi, että hampaat eivät vaivanneet ennen tätä perustarkastusaikaa. Martta
oli edelleen pelokas tulemaan hammashoitolaan. Hampaiden tarkastus oli todella
hankalaa. Tarkastus saatiin jotenkin kuitenkin tehtyä. Silloin löytyi kaiken
kaikkiaan jo 9 korjattavaa hammasta.
Martan pelon vuoksi saimme lähetteen KAKS:iin (Kajaanin
keskussairaala) suu- ja leukasairauksien poliklinikalle anestesiassa tehtävään
hampaiden korjaukseen. Lähetteen käsittelyssä kesti noin 7 kuukautta, että
saimme vihdoin ajan hampaiden korjaukseen. Covid-19 -viruksella oli varmasti
osuutta asiaan, että meni näin kauan.
Operaatiopäivänä meidän täytyi olla aamulla aikaisin
Kajaanin keskussairaalassa, jonne meillä on 100km matkaa. Martta oli sinne
mentäessä todella reipas. Äitiä jännitti kyllä varmasti enemmän kuin Marttaa. Hoitajat
olivat todella mukavia. Martta tunsi selvästi olonsa kotoisaksi tutussa
sairaalassa heti alusta saakka.
Operaatio sujui alusta loppuun hyvin ja suunnitellusti.
Hampaiden korjaus kesti noin 2,5 tuntia. Tuona aikana Martalta paikattiin 10
reikää ja yksi hammas jouduttiin ottamaan jo kokonaan pois sen huonon kunnon
vuoksi.
Herättyään Martta ei ollut moksiskaan. Hän puheli reippaana
omia tarinoitaan iloisesti. Martta sai sairaalasta palkinnoksi uuden
hammasharjan, ksylitolipastilleja, purukumia ja tarravihkon. Lisäksi päästyämme
sairaalasta lupasimme käydä ostamassa reippaudesta Martalle palkinnon, jonka
hän sai itse valita. Pääsimme siis jo saman päivän aikana kotiin, vaikka pitkä
päivä tulikin matkoineen.
22q11.2-deleetio oireyhtymän osalta Martalla on
pienileukaisuutta ja hampaiden kiillevaurioita jo nuoresta iästä huolimatta.
Martan kohdalla pelko on iso asia, ja jotta hänelle ei tulisi enempää stressiä
ja jäisi suurempaa kammoa, olen todella iloinen, että Martan hampaat saatiin korjattua
anestesiassa ja vieläpä kaikki kerralla!
Tulevaisuutta ajatellen on huojentava tietää, että tästedes
pääsemme uudelleen nukutuksessa tehtävään hampaiden korjaukseen, jos tarve
tulee. Ja näillä näkymin on tulossa ainakin uusi operaatio sitten, kun Martan
maitohampaat lähtevät ja rautahampaat eivät mahdu kokonaan suuhun kasvamaan
juurikin sen pienileukaisuuden vuoksi. On hienoa, että meillä on yhdistys, jonka kautta saatu tieto auttaa meitä perheitä oman kokemustiedon ohella ymmärtämään oireyhtymää paremmin. Vähitellen itse on oppinut tietämään, mitä asioita milloinkin pitää seurata ja hoitaa.
Martta tuumasi pois lähtiessä, että ikävä tulee sairaalaa, joten se kertoo siitä, että reissu oli onnistunut. Tästä reissusta saimme siis Martalle miellyttävän ja mukavan kokemuksen kaikin puolin. Olemme kaikki todella kiitollisia!
Martta perheineen toivottaa kaikille mukavaa syksyn jatkoa!
Kuvat ja teksti:
Martan äiti, Satu Kananen Kuhmosta
---------------
Lisää 22.11.2-oireyhtymiin liittyvistä erilaisista hammasasioista voitte lukaista tämän blogimme aimmin syksyllä julkaistun Adelen hammastarkastusta koskevan kirjoituksen yhteydestä.
Kylläpä Martta on ollut reippaana. Onko sinulla vinkkejä, miten auttaa lasta hammaslääkäripelossa? Meidän kuopuksella on hammastarkastus edessä ja aikaisemmat reissut on menneet jännittäessä.
VastaaPoistahttps://www.dentapex.fi/hammashoito
Hei! Pelot ovat kovin yksilöllisiä. Riippuu paljon lapsesta onko hän muuten ns. perusterve vai onko taustalla jotakin muutakin, joka aktivoi pelkoja: esim. oireyhtymäperäinen biologinen altistus pelkotiloihin tai vaikkapa aistiyliherkkyyttä, autismipiirteitä tms. Yhtä kaiken kattavaa vinkki vitosta ei tietenkään ole. Mutta on paljon sellaista, mitä voi tehdä ja yleensä, kun lastaan tuntee niin se paras mahdollinen pelkoja lievittävä asia sieltä ainakin jossakin vaiheessa matkan varrella löytyy. Jollekin on apua ennakkoon juteltuna kuvallisesta avusta (kirjoja katsellessa hammaslääkärikäynniltä ja jutellessa vaikkapa äidin kanssa asiasta), jollekin auttaa nallen tai nuken hampaiden hoito ja se miten reipas se lelu sitten hammashoidossa on. Lelu voi tietenkin lähteä mukaan lapsenkin hammaslääkärireissulle.
PoistaJollekin auttaa palkitseminen. Yhdessä valittu palkinto, jonka saa hammaslääkärireissun jälkeen, on joskus todella iso kannustin. Lapset yleensäkin osaavat tukeutua mekaaniseen ja välittömään palkitsemiseen - tukea tarvitsevatkin.
Toivottavasti näistä oli jotakin hyötyä suunnitelmiinne.
Ystävällisesti
Satu Salmi, 22q11 Finlandin puheenjohtaja