22q11 ja rippikouluasiaa

Tässä blogi-postauksessa kuulette kahden erityisnuoren omia ajatuksia rippikoulun käymiseen liittyen. Rinnalla peilailemme myös heidän äitiensä mietteitä asiasta.
-----

"Olen Aada, kohta 15-vuotias erityisnuori Espoosta. Käyn yläkoulun viimeistä luokkaa pienluokalla. Harrastan partiota ja käyn myös isoskoulutuksessa, josta innostuin rippileirin käytyäni. Asun äidin ja pikkusiskoni kanssa. Perheeseeni kuuluu myös isä ja hänen perheensä sekä pikkuveli. Minulla on kaveri, jonka kanssa olen paljon koulussa, toisen kaverin kanssa näemme lähinnä vapaa-ajalla. Pidän paljon äänikirjojen kuuntelusta ja maalaamisesta. Lisäksi olen mielelläni kännykällä ja perheen kanssa."

Kuvassa Aadan pikkusisko sekä Aada ja hänen äitinsä

Aadan äidin ajatukset leirin sujumisen suhteen olivat alkujaankin hyvin positiiviset. Leiri tuntui tulevan juuri oikeaan aikaan. 

"Jos leiri olisi ollut vuotta aiemmin, voi olla, että jännityksen määrä olisi ollut liikaa, eikä leirille ehkä olisi tullut lähdettyä. Aada odotti innoissaan leiriä ja uusia kavereita ja oli lähdössä innokkaana, vaikka ensin ei kaveria ollutkaan tulossa mukaan," kertoo Ellen, Aadan äiti.

Äidin mielestä Aada kasvoi paljon leirin aikana. Äidin mielestä hänestä kuoriutui itsenäisempi ja omiin taitoihinsa paremmin luottava nuori nainen. Leiri tuntui kaiken kaikkiaan tehneen äidin mukaan hyvää Aadalle.

  

  
Rippilapsi Aada, v. 2020

  

  

Ensimmäisen osan tekstisisältö ja kuvat:
Aada ja Aadan äiti, Ellen, Espoosta

-----

"Olen Noora ja tulen Oulusta. Käyn Myllytullin koulua, 9. lk. Vapaa-ajalla tykkään olla kavereitten ja sukulaisten kanssa. Tykkään myös olla eläinten kanssa. Ajattelin alusta asti rippikoulusta, että siellä on varmaankin mukavaa ja rentoa. Oulussa oli tarjolla paljon erilaisia vaihtoehtoja: esim. partio-ripari ja tanssi-ripari. Päädyin osallistumaan Lämsänjärven päiväriparille. Leirillä minulle tuotti iloa hyvä henkisyys. Kaikki tulivat toimeen yhdessä. Meitä oli ryhmässä vaan 9 ihmistä. Kävin riparia kaksi viikkoa. Lauantaina oli konfirmaatio-päivä. Se meni oikein mainiosti ja kesti noin tunnin verran."

Rippilapsi Noora, v. 2020

  

Nooran äiti, Anu, kertoo, että Oulussa ei nyt korona-aikaan järjestetty leiri-leirejä olleenkaan. 

"Suunnitellustikin varattiin tuohon pienryhmä-päiväleiriin paikka, koska ajattelin, että pienemmässä ryhmässä oppiminen ja toimiminen on helpompaa. Tässä vaihtoehdossa houkutti sekin, että se oli kaupunkialueella ja Noora pystyi polkemaan pyörällä leirille. Ei tarvinnut miettiä ihmeellisemmin kuljetuksia. Ennen leiriä järjestettiin Teamsin välityksellä verkkokeskustelu leirin ohjaajien kanssa. Sekä nuori itse että vanhempi sai jutella ohjaajien kanssa jo etukäteen ennen varsinaista leiriä. Leirin ensimmäisenä iltana sai rippinuoren oma vanhempi vielä olla mukana, joten minäkin pääsin tutustumaan koko leiriporukkaan."

Anu tarkentaa vielä, että kyseisellä pienryhmä-päiväleirillä oli kolme erityisnuorisotyöntekijää ja pappi. Anulle itselleenkin jäi leiristä lämpimiä ajatuksia, ja hänestä tuntui, että leirillä oli juuri nuorta tukeva ilmapiiri.

  

Toisen osan teksti ja kuvat:

Noora ja Nooran äiti, Anu, Oulusta