Aloitin soittamisen 13-vuotiaana. Aloitin ihan alkeista kansalaisopiston piirissä. En ollut koskaan ennen edes pitänyt soitinta sylissäni. Alussa sain yksityisopetusta noin puolisen tuntia viikossa. Seuraavaksi siirryinkin sitten jo pelimanni-soittoryhmään, joka koostui muutamasta haitarinsoittajasta, parista viulistista ja mukana olivat myös kitara, basso ja mandoliini. Yhteensä meitä oli 10 soittajaa.
Liityin Vakka-Suomen musiikkiopistoon noin 5 vuotta sitten. Rehtori soitti minulle jonkun viikon alussa, että soittotunti alkaisi perjantaina - että ehditkö? Se oli ilouutinen!
Sitten minulla olikin jo aika paljon soittamista viikossa –
ja siitähän minä tykkään! Oli 45 min soittotunti, pelimanniryhmä 2 h ja
haitariorkesteri 45 min – kaikki kerran viikossa.
Toisena instrumenttina siinä rinnalla minulla on ollut
laulu. Olen opiskellut sitä ahkerasti jopa yksityistuntien kautta. Tällä
hetkellä laulan Laitilan mieskuorossa ja Viihdekuoro Bolerossa.
Hän vakavoituu kertomaan myös, että musiikki auttaa omalla persoonallisella
tavalla masennuksen hoidossa. Musiikista saa hyvän mielen ja myös ystävät
saavat hyvälle tuulelle.
”Esimerkiksi olin taannoin viikonlopun soittoleirillä, jossa
lauantai-iltana saunan jälkeen oli ensin peli- ja seurustelutuokio. Kun minä
aloin soittamaan taustamusiikkia, niin muutaman kappaleen jälkeen löytyi lisää
innokkaita soittajia. Lopulta meitä olikin jo puolet 15 soittajasta mukana,
vaikka ei olisi ollut edes pakko ottaa soitinta esille, koska oli vapaata. Ja
minä ”johdin” tätä väliaikaisorkesteria. Se tuntui huikealle!”
Näin Jani-Petri kertoi, miten musiikilla on hänen elämässään ihan erityinen rooli. Se on vienyt miehen mennessään ja tuo iloa mukanaan. Hän suosittelee musiikin harrastamista kaikille, jotka vähänkään tuntevat siihen vetoa!
Teksti ja kuvat:
Jani-Petri Varsinais-Suomesta
Jani-Petrillä on todettu 22q11.2-deleetio -oireyhtymä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti